Luukku 17: rauhoittuminen jouluun yin-joogan avulla

Tästä luukusta tänään löytyykin linkki blogitekstiini toisaalla, eli olen kirjoittanut Yogoben sivuille tekstin nimella "Joulu on rauhoittumisen aikaa". Tai niin sen kai kuuluisi olla mutta joulunalusaika on monella aivan kaikkea muuta kuin rauhoittumista. Itse olen kokenut Yin-joogan oivaksi apukeinoksi silloin kun hävitän kyvyn kuunnella itseäni. Käy lukemassa blogista lisää!

Ihan muina sudenkorentoina tässä näin

Yogoben sivulla on myös mainio joululahja sinulle, joka kaipaat treeniä ja joogaa joulun ajalle, kun monestihan kuntosalit ja joogasalit ovat kiinni tai kun esimerkiksi itse suuntaan pois omista treeniympyröistäni kohti Savoa ja pohjoista. Saat siis sieltä kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Varsin mainio joululahja vaikka itsellesi :)

Tipetitap!

-Mari

Luukut 14 ja 15: tuplaluukku, taas

Jostakin sattui silmääni tämä Väestöliiton sivuilla oleva kirjoitus: "Miehen kokemuksia 10 vuoden sinkkuilusta". Jos tohon vaihtais vaan "Naisen" niin vois olla mun kirjoitus. No ainakin melkein.

"Jossain puhuttiin siitä, onko parisuhteen muodostaminen vaikeaa. Mielestäni se on ehdottomasti maailman vaikein asia. En tiedä mitään niin vaikeaa. Ihminen laskeutui Philae-luotaimella 113 000 kilometriä tunnissa liikkuvalle komeetalle. Se oli kuulemma helppo nakki. Sama kuin nappaisi liikkuvan luodin pinseteillä kiinni. Mutta se ei ole mitään kumppanin etsintään verrattuna. Parisuhteeseen päätyminen ei ole helppo nakki. Siihen tarvitaan kaksi kulkijaa ja tunnetta. Tarvitaan tunne, joka liimaa parin yhteen. Luottamuksesta tulee perusta, jonka päälle kaikki rakentuu. En tiedä, miten tämän tunteen oikein saisi aikaiseksi."

Word. Mulla ei oo tähän mitään lisättävää. Paitsi että haluisin kyllä tavata kyseisen tyypin. Tai sit en. En tiiä. Oliskohan niiku kattois peiliin. Hui.

Tip Tap.


Mari

Luukut 12 ja 13: pikkujoulut

Heippa! Eilen en jaksanut tehdä luukkutekstiä. Väsytti. Sori. Tämä ei ole viimeaikoina oikein kavereitakaan ehtiny nähdä niin äkkäsin aika ex tempore että pyydän pari kamua perjantai-iltana pikkupikkuruisille pikkujoulukesteille. No, siitä sitten johtuen oli eilen aikamoinen väsymys. Mutta huhhuh kun oli hauskaa (ks. allaoleva kuva joka on saanut inspiraation perjantai-illasta). Alan ehkä jo toistaa itseäni mutta mulla on aika hauskoja ystäviä!! Kuitenkin, kuten loogiselta tuntuu, niin jokaisen ylämäen jälkeen on alamäki ja eilinen ei ollutkaan niin hauska. Tai no itseasiassa oli siinä määrin että nauroin aivan katketakseni illan aikana otetuille kuville :D ja pääsin lauantaina heti aamusta semmoiseen pikkujoulu Detox -jooga työpajaan ja vaikka olo oli hieman (todella) heikohko niin oli ihanaa tehdä parin kanssa shiatsu-hierontaa ja muutenkin joogata. Olen toki lähestulkoon shiatsu-ekspertti nyt sitten. Sinkkumiehet, vink vink.

Noin niiku muuten olisin sitä mieltä että tommoset juhlien jälkeiset vapaapäivät pitäis kieltää. Etenkin jos on sinkku. Sitä ei tee mitään muuta ku kieriskelee itsesäälissä kotona punkassa ja ei oo ketään ketä halata. Ei ketään. Paitsi koirat. Ja vaikka just kehuin mun kavereita ihan parhaiksi ikinä niin miestä ne ei oo kyllä meikäläiselle löytäny. Eiks se olis niiku kavereiden tehtävä?? Itsehän olen parittanu useammankin ystävän (ehkä ainakin kaksi, joista toiset kylläkin eros) niin nyt olis sillai ihan kiva kiitos vastapalveluksen paikka. Et tässä ne on kyl aika surkeita. No ei vaa, vitsivitsi (vaikka onkin totta). Toki kysehän ei voi olla siitä ettei ne kehtais parittaa mua kellekkään koska minähän olen mahtava. Ehkä alan piinaamaan niitä päivittäisillä viesteillä ja puheluilla (entistä enemmän) ni ne ei kohta näe enää mitään muuta mahdollisuutta ku järkätä mulle joku mies mitä piinata. Buahaha. Excellent (Simpsonien Mr Burns -maisesti lausuttuna ja sormenpäitä yhteen naputellen).

No jotta nyt jotain asiallistakin tähän viikonlopun tuplaluukkuun sisällyttäisin niin ottaisin esille Pariisin ja ilmastonmuutoksen. Hienoa tässä viikonlopussa erityisesti siis oli COP21 ja siellä aikaansaatu ilmastosopimus. Täällä on mukavan visuaalisesti kuvattu sopimuksen pääkohdat. Ilmeisesti jotkin tahot ovat kuvanneet sopimusta riittämättömäksi mutta omasta mielestäni se on ainakin askel erittäin hyvään suuntaan, asian suhteen ku en noin muutoin ole mitenkään ekspertti. 

Sit vaan kohti uutta viikkoa kuulkaas, joulukalenterin puoliväli ylitetty jo! Tip tap.

-Mari

Luukku 11: keep calm and be a unicorn

Dalai Laman Facebook-sivulla oli tänään tämmöinen teksti: 

"If you live your life honestly and truthfully, you'll be open and transparent, which leads to trust. And trust leads to friendship. This is something worth taking into account, that the basis of friendship is trust not money and warm-heartedness is essential if we are to live happy lives."

Awwwwws!!! <3 <3 <3 Jokunen on saattanut ehkä joskus huomata että olen blogiteksteissäni aika usein painottanut sitä että avoimuus luo luottamusta. Olen vahvasti tämän asian kannattaja. Ja siitä syystä olen myös avoin täällä sosiaalisessa mediassa, vaikka varmasti moni pitää sitä ehkä melko riskaabelina. Haluaisin nuo ylläolevat sanat muokata myös tutkimukseen tällä tavoin: "If you [do] your [research] honestly and truthfully, you'll be open and transparent, which leads to trust." No näin juurihan sen kuuluisikin olla. Nimenomaan tutkimuksessa peräänkuulutetaan yhä enenevässä määrin tuon avoimuuden perään, johtuen ehkä mm. siitä että luottamus tieteessä on ehkä hieman heikoissa kantimissa. "And trust leads to [collaboration]." Näin voi olla?? "This is something worth taking into account, that the basis of [collaboration] is trust not money and warm-heartedness is essential if we are to live happy [careers]." No okei kollaboraation taustalla vaikuttaa monesti myös aika paljon raha mutta toisaalta kukapa haluaisi kollaboroida epäluotettavan kumppanin kanssa? Ja erityisesti tuota lämminsydämisyyttä kaipaisin lisää tutkimukseen. Kutsu minua naiiviksi mutta uskoisin että jos tutkimuksessakin olisi enemmän avoimuutta, totuudenmukaisuutta ja lämminsydämmisyyttä, salailun, kilpailun ja kyynisyyden sijasta, olisi tämä koko homma paljon tehokkaampaa ja tuloksekkaampaa. 

Ei lisättävää

Tip Tap!! TGIF :D

-Mari

Luukku 10: sihijuomaa utilitaristisesti

Nyt saatiin minullekin oma nyhtöruoka! Nyhtökaura!! Tosin sen verran täytyy napista että ei kai noin voi sanoa että "kaura ei ole allergeeni". Kaura ei sisällä gluteenia ja on sopiva keliaakikolle jos valmistettu tehtaassa jossa ei käsitellä gluteenia sisältäviä viljoja mutta kyllä käsittääkseni kauralle voi olla kuitenkin allerginen. Mutta se on eri asia kuin keliakia. Oon kyllä vieläkin vähän huono tekemään vegaaniruokia. Jos jollakulla on vinkkaa hyviä vegaaniruokasivuja tai -blogeja niin ehdotuksia otetaan vastaan! Hei muuten Arskakin on sitä mieltä että lihansyöntiä kannattais vähentää, jotta tää maapallo vois vähän paremmin. Hyvä Arska!! :D

Kasvisruoista eläinasioihin: pyörin edelleen eettisten asioiden ympärillä sillä silmiini osui tänään tämä kirjoitus Hesarista. Kirjoitukseen haastateltu tutkija Laura Hänninen sanoo olevansa utilitaristi eläimiin liittyvien eettisten arvojen suhteen. Hauska sana. Sanoisin myös olevani utilitaristinen, sillä olenhan esimerkiksi ottanut koirani pitämään itselleni seuraa ja olemaan halittavina mutta pyrin myös antamaan niille parhaan mahdollisen kodin ja elämän. Näyttelyissä nämä partakuonot eivät pärjäisi mutta sillä ei ole minulle merkitystä, pääasia että ovat terveitä. Sit seuraavaks alan kai selvittää et mistä sais semmosta koiranruokaa, missä olis käytetty semmosta lihaa mikä vastais mun eettisiä arvoja. Kasviksia noiden ruokavalioon pitäis muutenkin lisätä, kun noi kääpiösnautseritkin tartteis aika paljon kuituja jotta niiden massut toimis hyvin. Etenkin tämmösen kaupunkilaisyksilöt kun niiden liikunta meikäläisen työpäivinä jää kuitenkin aika pieneks. Siellä vaan makoilevat päivät pitkät. Voi kateus...

Tänään on myös muuten juhlapäivä koska mun ihanaihana ystävä ja maailman ihanin Tiina on syntyny just tänään!! Muutama vuosi sitten :D Tiedetuubikin tais aavistaa tämän koska juurikin tänään kemiallisesta joulukalenterista paljastui "Hiilihapollista sihijuomaa"!! Lempijuomaa!!! Poks vaan!!! Kuva kesältä ja hiukka nuutuneita kukkaseppeleitä taustalla mutta ei kai se ny oo nii justiisa :D

Tipetitap!

-Mari

Luukku 9: tulevaisuuden joululahjat

Ehdin eilen illalla hetkisen tutkailla viime viikolla järjestetyn International Summit on Human Gene Editing:n aiheuttamaa uutisointia. En itse ole geenimuuntelun alalla, tutkin lähinnä geenien ja genomin ilmentymistä. Asia kuitenkin kiinnostaa minua ja kuuluukin kiinnostaa, asiahan koskettaa meitä kaikkia. Järjestimme aiheesta myös opiskelijaneuvostomme kanssa symposiumin keväällä. Harmiksemme osallistujamäärä symppariin jäi suhteellisen pieneksi. Eivätkö biolääketieteen opiskelijat ole vielä oikein heränneet koko asiaan? Nyt viimeistään pitäisi! Kannustaisin opiskelijoita olemaan edes jokseenkin kiinnostunut niistä aiheista mitkä on biolääketieteen alalla pinnalla, myös niistä jotka eivät ole aivan suoraan oman tutkimuksen fokuksena.

Kokoontumisen aiheena oli siis tiedeyhteisön yhteiset säännöt ihmisen genomin muokkauksen saralle ja aihe on kiinnostava (ja tärkeä!!) erityisesti sen sisältämien eettisten haasteiden kannalta. Aihe on on ollut pinnalla erityisesti kuluneen vuoden aikana ja täältä löytyy ehkä suhteellisen helposti ymmärrettävä blogiteksti siitä että miksi. Teknologiasta ja sen hyödyntämisestä ollaan montaa eri mieltä. Keskustelimme näistä eettisistä haasteista sympparimme opiskelijalounaalla Dr. Matthew Porteuksen johdolla. Keskustelu oli mielenkiintoinen ja mitä ilmeisimmin samankaltaisista asioista on keskusteltu myös tuolla yllämainitussa kokoontumisessa. Opiskelijalounaasta sen verran: jaoimme puhujiamme eri pöytiin ja suosittuja aiheita on yleensä: "kuinka yhdistää työ ja perhe/vapaa-aika", "mitä tehdä väitöskirjan jälkeen", "kuinka tehdä hyvä apurahahakemus" jne. Ehdotin että pistettäisiin yhden pöydän aiheeksi tutkimusetiikka, koska se sopisi symposiumin aiheeseen täydellisesti ja mielestäni on tärkeä asia. Kuten muut neuvoston jäsenet osasivat arvata; ei tämä aihe kiinnostanut opiskelijoita ja pöytään saapui vain muutama, joista osa oli saapunut lähinnä ilmaisen lounaan perässä. Miksi ihmeessä tutkimusetiikka ei kiinnosta tohtoreiksi tähtääviä tutkijaopiskelijoita?! Minusta se on hieman huolestuttavaa. Mielestäni myöskin etiikan opinnot tai jokin kurssi pitäisi sisällyttää pakollisena väitöskirjaoppilaiden opetusohjelmaan ja olen tästä tainnut jossain sivulauseessa jossain kokouksessa mainita mutta ehkä olisi pitänyt viedä tätä aihetta vielä hanakammin eteenpäin, vaikkakin se olisi jälleen yksi lisäaskel jo ylitsepursuavaan byrokratiaan.

Hyvä asia on kuitenkin se että näistä asioista puhutaan ja vastaavanlaisia kokoontumisia järjestetään. Kommunikaatio on tärkeää ja mitä enemmän eri osapuolia keskusteluun saadaan mukaan, sitä enemmän se luo ymmärrystä eri näkökannoille. Keskustelun avoimuus luo mielestäni luottamusta sitä kohtaan, mitä me tutkijat työssämme teemme. Tämä teknologiahan olisi mitä mahtavin erinäisten tautien hoitomuotona, sitten kun sitä on tutkittu tarpeeksi, ilman kiirettä ja kilpailua, ja kun sitä osataan oikein hyödyntää ja oikeanlaisiin kohteisiin. Olen skeptinen sen suhteen että olisi hyvä asia mennä sörkkimään periytyviä ominaisuuksia, vaikka kyse olisi vakavasta periytyvästä sairaudesta. Mielestäni tietoa DNA:n säätelyelementeistä ei ole vielä tarpeeksi. Tulevaisuudessa ehkä on! Tässä yksi syy miksi tutkimukseen kannattaa sijoittaa!! Hallitus hoi! Älkää väheksykö kaikenmaailman dosentteja!!! ;) Mutta kuten tiedeyhteisössä uutisoinnin perusteella oli konsensuksena, olisi järkevää että tekniikkaa pystyttäisiin kehittämään ja tutkimaan edelleen, sen suhteen että jo syntyneen lapsen mahdollisia ei-periytyviä virheitä pystyttäisiin parantamaan entistä tehokkaammin. Siihen en haluaisi tämän osalta mentävän, että tulevaisuudessa kauneushoitolalahjakortin sijaan voisit saada lahjakortin geenimuunteluhoitoihin tms. Isoja kysymyksiä, jälleen kerran.

 

Huh huh. Oon kyllä melekone lahjakkuus tolla Illustraattorilla piirtämisen suhteen, vaikka nyt näin itse myönnänkin. Eeeehehehe, en tahtois tota pukettia itselleni :D Edelleen ottaisin mielummin sen unicornin.

Tip Tap!

-Mari

Luukku 8: Ho Ho Ho! Pukki kävikin jo tänään :D

Molekyyli-Marin joulu onkin jo tännään sillä kävin hakemassa joululahjani joulupukin pajalta :D Hyvää joulua minä!! Tip tap! Kappas, juuri sitä mitä toivoinkin: pinkit pyydasukset!! Kuinka siistii muuten olis jos kuviointina olis pinkkejä yksisarvisia?!!! Vink vink sinne Völkln suuntaan ;) Oikeesti en kyllä kestä jos joku merkki semmoset tekis, nyt ei saa kyllä vähään aikaa ostaa mitään vermeitä, ostokielto minulle kiitos!!

Myös työpaikalla oli joulu, saatiin Folkhälsanilta lahjakortit!! Sitten voi kivasti mennä johonkin nettijuttuun ja sieltä valita sopivan lahjan. Nopiasti kävin vilkaisemassa ja ei sieltäkään löytynyt yksisarvista :( Oh well, ehkä pukki yllättää minut sitten aattona, sillä unicornilla. En voinut kirjoittaa tuohon yksisarvista koska te pienet härskiäiset siellä heti ajattelisitten jotain muuta kuin söpöä ja maagista taruolentoa. Kyllä miä teiät tiiän, kuulkaas!!

Tiedetuubin kemiallisessa joulukalenterissa kysytään "Onko joulua ilman suklaata"? No ei ole. Piste. Minun suosikkini on ihan Fazerin siniset konvehdit. Myönnän, olen jo syönyt yhden paketin. Öyh. Ei ollut muuta syötävää viikonloppuna labrassa, siinä heikko selitys. Sitten kun haluaisin nyt niitä vegaanisuklaita niin onko vinkkejä jostain hyvistä? Ei liian tummaa kiitos. Käykää muuten katsomassa tuo tiedetuubin linkki, nyt oli kivaa nippelitietoa. On sitten jotain takataskussa kun pelailette joulupyhinä Trivialia tms nippelitietokisoja.

Nonni, ruppeen nyt ihmettelemään että miten saan mahdutettua megapohkeet nui korkeisiin monojen varsiin ilman että verenkierto loppuu ja että mitenköhän ihmeessä noi siteet toimii... 

Huomiseen tippitapit!

-Mari

PS: Nii ja jossei sitä lunta ala jo näkyy ni sit tehhää tällai.

Luukku 7: etikkaa ja etiikkaa

Tänään vähän myöhässä aukeaa tämä luukku. Koska olen väsynyt, en ehtinyt etukäteen kirjoittaa paniikkipipetointien yms muun kivan vuoksi ja kotiin tultuani päätin antaa aikaa itselleni. Katsoin vihdoin Cowspiracyn. Ollut to do -listalla jo pitkään. Olin vähän skeptinen koska odotin salaliittoteorioita ja propagandaa. Ja tottakai, osittain se myös oli juurikin sitä. Mutta toisaalta myös asiaa. Toki jos haluaa tuoda jonkin asian oikeasti esille, täytyy olla vähän provokatiivinen. Tiettyyn rajaan asti tietysti. Eikä silkka tieteellinen objektiivisuus myy. Kuitenkin semmonen toisten mollaaminen on miusta aina vähän tylsää ja nostaa itsessäni ainakin vaan vastustusta. Kannustaminen on heti paljon kivempaa ja motivoi muutokseen jos siihen tähdätään. Koin tämän ehkä vähän enemmän kannustavaksi, tosin mielipidettäni ohjaa se että olen jo miettinyt noita dokkarissa esitettyjä asioita, melko paljonkin, joten olen siinä suhteessa hyvin puolueellinen.

Itse olen jo monta monta vuotta sitten lopettanut lähes kokonaan lihan ostamisen kotiin. Puolitoista vuotta sitten ryhdyin syömään vain kalaa ja kasviksia. Pari kuukautta sitten jätin myös kalan pois ja nyt yritän pikkuhiljaa siirtyä kokonaan vegaaniksi. 

Miksi? En ainakaan muista katsoneeni yhtään lihaa demonisoivaa dokkaria. 

Muistan kuitenkin kuinka varmaan jo lukion oppikirjoissa esiteltiin ilmastonmuutosta ja mm. piereskeleviä lehmiä, jotka olivat toki hupia. Hehe, kirjoitin sinne lehmän peräpäähän "prööt". Muistan myös jo tuolloin mietiskelleeni energiaa ja kuinka sitä tavallaan kuluu hukkaan käyttää nautaa ravintona ja kuinka kasvisruokavaliolla tuo energiahukka olisi tavallaan vältettävissä. En tuolloin ollut kuitenkaan syönyt kovin hyvää kasvisruokaa eikä tuo vaihtoehto tuntunut mielekkäältä. Siinä mielessä matkani Intiaan, myöhemmin, oli silmiä avaava, koska siellä kasvisruoka oli taivaallista ja skeptisyyteni sen suhteen katosi. Jauhelihaa tai kanasuikaleita en ole vuosikausiin ostanut kotona kokattavaksi yksinkertaisesti siksi koska olen kokenut valmistamisen hankalaksi (olen siis laiska) ja koska en voi sietää rustopaloja. Kasviksissa ei ole ällöttäviä rustopaloja tai läskiä. Siis ihan oikeasti rustopalat ovat maiskuttamisen lisäksi ehkä inhottavinta ikinä!! Kalan ja kasvisruoan valmistaminen on tuntunut helpommalta ja kasvikset säilyvät jääkaapissa pidempään jos en ehdikkään tehdä ruokaa juuri parin päivän sisällä. Pelkäsin lisäksi aina saavani salmonellan itsevalmistamastani kanaruoasta tai epäilin lihan olevan pilaantunutta. Perus, mikrobikammoinen biologi. Kalasta pelkäsin tietysti saavani matoja. 

Kasvisruokavalioon siirtyminen on siis tullut itsestään käytännöllisistä syistä. Sitten vasta rupesin miettimään eettisiä syitä ja juuri tuota ekologisuutta ja energiahukkaa. Paljon olen myös mietiskellyt onko eettisempää tai ekologisempaa syödä lähitilan luomulehmää vai muualta kuskattua soijaa. Ja päätynyt kuitenkin soijaan. Ja että onko luomu kuitenkin vain itsekästä koska koko maailmaa ei saada ruokittua luomulla? Isoja kysymyksiä. Lisäksi, kun on lihasta luopunut, ei sitä edes tee mieli. Vahvana vaikuttimena oli myös toissakesäinen deittailu kundin kanssa joka oli siirtynyt kasvisruokavalioon ja tiputtanut sillä painoaan. Ja täytyy myöntää että itselläkin on nyt paino tippunut, jonkin verran. Vasta viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota enemmän myös eläinten oloihin. Olen aiemmin halunnut sulkea silmäni. Suojellakseni itseäni mielipahalta. Nyt olen pakottanut itseni katsomaan videoita teurastamoista jne. Olen itkenyt paljon. En voi käsittää ihmisten pahuutta. Olen ollut niin suunnattoman surullinen. Minua on kuitenkin lohdutettu ja olen onnellinen niistä ihanista ihmisistä jotka ovat tuoneet tukensa niillä hetkillä kun olen ollut lähellä hysteriaa kun olen tuntenut oloni epätoivoiseksi koska en voi pelastaa jokaista pientä lehmää tai sikaa. Vaikka se nyt hassulta kuulostaakin mutta en aio hävetä tätä empatiaani noita eläimiä kohtaan. 

En nyt aio tässä myöskään saarnata siitä että jokaisen pitäisi nytheti ryhtyä vegaaniksi. Mutta kannustaisin olemaan tietoinen siitä mitä suuhunsa laittaa ja siitä prosessista mikä on suupalan taustalla. Kannustan myös ottamaan selvää ja olemaan tiedonjanoinen. Ei yksi dokkari kerro koko totuutta kaikesta. Katso kaksi, ja enemmän. Ja lue siihen lisäksi. Kukaan ei ole kaikkitietävä mutta kannattaa tarkastella asioita useasta eri suunnasta ja sitten tehdä omia arvoja parhaiten tukevat päätökset, jos asioita yleensäottaen haluaa ruveta punnitsemaan.

Lisäksi haluaisin mainita että Molekyyli-Marin ruuansulatus on ollut oikein tyytyväinen tästä kuidun saannin lisääntymisestä, menemättä sen enempää detaljeihin... Muitakin syitä kasvisruokavalioon siirtymiselle löytyy, omalla kohdallani, mutta jottei tästä blogikirjoituksesta tulisi aivan tolkuttoman pitkä, jätän tämän kasvisaiheisen pureskelun tähän. 

Niin entäs se etikka? No se on tuolla tiedetuubin joulukalenterissa. Mee sieltä tsekkaa se, kätevä aine :D Itse käytän laimennettua omenaviinietikkaa mm. kasvoveden sijaan. Toimii.

TipTap!!

-Mari

Luukku 6: onnea kaunis Suomi, tahtoisin onnitella pian myös koko maailmaa

Seuraan kotona itsenäisyyspäivän vastaanottoa Presidentinlinnasta. Sytytin ikkunalle kaksi kynttilää ja koen olevani etuoikeutettu siitä, että saan tätäkin iltaa viettää rauhassa ja turvallisin mielin omassa kotonani. Kaikille ei ole suotu tällaista etua. Eihän tämä ole toki tullut ilmaiseksi ja saan tästä turvallisuudentunteesta kiittää mm. niitä jotka ovat henkensä edestä itsenäisyyden puolesta taistelleet.

Mielessäni on myös koko maailma ja vaikka meillä onkin meidän itsenäisyytemme, elämme muiden maiden kanssa samalla maapallolla ja jokaisen meidän toimet vaikuttavat naapureihimme ja kauemmaksi. Me hengitämme jokainen samaa ilmaa, samaa happea, joka pitää meidät elossa. Toivoisinkin siis että taistelisimme myös tämän meidän yhteisen maapallomme puolesta. Yhteen henkeen, koko maailma. Kohdistan tämän pyyntöni erityisesti Pariisin ilmastokokoukselle. Myös Kokolla on tämä sama pyyntö:

Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa toivottaen,

-Mari

Luukku 5: tutkija työssä

Heippa,

Viitonen on mun numero ja ajattelin että tänään on hyvä päivä mutta en kerro teille tänään sittenkään sitä miksi suuntasin tautitutkimukseen, koska juuri tällä hetkellä koko tutkimus tuntuu ajanhukalta. Olen juuri pipetoinut noin 4h (esivalmisteluineen kaikkineen) minimaalisen pieniin kuoppiin (380 kuoppaa, 10 mikrolitraa nestettä per kuoppa) tavaraa, huolellisesti, jättämättä varaa millekään virheille. Tämän jälkeen kiikutin tuon qPCR-platen semmoiseen hemmetin masiinaan ajettavaksi ja palasin muina naisina muihin töihin. Taputtelin itseäni selkään ahkerasta pipetointityöstä. Tunnin kuluttua tuli tunne että pitää mennä tarkistamaan meneekö ajo hyvin ja siellä olikin tullut jokin errori. Siinä meni taas kokonainen 4h pipetointia ja arvokasta näytettä sekä vielä arvokkaampaa aikaa hukkaan. Tulen siis luultavasti huomenna toistamaan saman järjettömyyden. Että kiitos vaan hallitus kun leikkaatte niitä tutkimukseen suunnattuja määrärahoja niin saan luultavasti jatkossakin kirota toimimattomia laitteita ja työskennellä päivät läpensä koirien odottaessa yksinäisinä kotona, vaikken kauhean usein itse näitä qPCR:iä joudu pipetoimaankaan. Kaikenmaailman melkein-tohtorit täällä huutelee. Jos koirat sais ottaa tänne toimistolle mukaan ni sit olis ihan ok :) Mutta ei koska sääntö-Suomi. Ja täytyy toki olla tyytyväinen että saa edes jotain tehdä mutta onnistuis edes jokus nää hommat! Ihan semmonen olo et niiku olis siinä leffassa, Päiväni murmelina. Et mä en ikikuuna päivänä pääse siihen pisteeseen et homma olis kansien välissä ja pääsis muuttaa ulkomaille. Aina joku kone prakaa tai tulee postilakko ja ei saa primereita tai oma kone tilttaa tai oma kroppa ja mielenterveys tilttaa ku tää ei vaan ikinä etene... Et semmosta tänää. Veikkaan et pieni joululoma tulis tarpeeseen :D

Hemmetin monta ja aivan liian pientä kuoppaa.

Tässä linkki kemialliseen joulukalenteriin, jossa aiheena noki, koska ulkonakin on niin pimee että kukkaan ei varmasti huomaisi edes vaikka kävisin vähän pyöriskelemässä minäkin savupiipuissa. Hyi en kyllä menis savupiippuun vaikka pienenä tykkäsinkin aina mennä piiloon ja istuskelemaan meidän takkaan. Outo lapsi.

Ei mulla tänään muuta.

-Mari

Luukku 4: kuinka Pikku-Marista tuli Molekyyli-Mari

Halluun kertoa tänään teille miksi Molekyyli-Mari on biologi. Pienestä pitäen on Pikku-Mari tykännyt luonnosta, eläimistä ja erityisesti lukemisesta. Nämä kai on pääseikkoja siihen, miksi ihmeessä kenestäkään biologi tulee. Biologin perusta on siis kunnossa. Se, että erityisesti tykkään lukea, ja olen allerginen luonnolle ja eläimille (paitsi kääpiösnautsereille), johti kai siihen että Pikku-Marista tuli nimenomaan molekyylibiologi.

Biologiksi kehittymisen varrella suuntautumiseen ovat vaikuttaneet seuraavat seikat ja ihmiset:

Erkki Kaarniemi. Hän oli ala-asteella luokilla 3-6 luokanopettajani. Olin tuolloin musiikkiluokalla. Musiikki on siis ollut vahvana osana nuoruuttani mutta en tainnut olla musiikkitunneista aivan yhtä innoissani kuin biologian tunneista. Itse ainakin muistelen että Erkki oli luontoihminen ja on kai vieläkin. Kerran harmitti kun en saanut biologian kokeessa mielestäni tarpeeksi hyviä pisteitä tehtävässä, jossa piti nimetä jotain eläimiä ja ötököitä; olin nimennyt neitoperhosen neitiperhoseksi. Vieläkin kismittää. Biologian vihkoon sai piirtää eläimiä ja se oli Pikku-Marista erityisen kivaa.

Yläasteen biologian opettaja, jonka nimeä en kuitenkaan muista, kysyi kerran kokeen jälkeen miksei Mari viittaa tunneilla. Kokeiden perusteella tietoa kuulemma riittäisi. Olin pienenä äärimmäisen arka ja ujo mutta tämä yksi pieni interventio antoi suuresti itsevarmuutta ja ehkä kerran jopa rohkenin viittaamaankin, muistaakseni. Kiitos siitä. 9:llä oli eri opettaja, jonka nimeä en myöskään muista, joka viimeisellä biologian tunnilla opetti genetiikkaa. Risteyteltiin mustia ja valkoisia marsuja tai pupuja paperilla ja se oli kovasti lystiä! Ja, no, se on ehkä ainut tunti minkä koko yläasteelta muistan. Hirveetä teinihormonihuurua oli se aika.

Lukiossa biologiaa opetti Martti Hahtola. Martti oli minusta maailman paras opettaja ikinä. I-ki-nä. Kuuluva ääni ja rempseät jutut. Biologia oli ehdottomasti lukiossa parasta. Siis heti kuviksen jälkeen. Mutta silti en heti arvannut että biologia olisi Pikku-Marin suuntaus. Ajattelin hakea ammattikorkeakouluun koska näin suurin osa kavereistakin tekisi mutta opo lykkäsi kouraan myös yliopistojen esittelyopuksen. Halusin kuitenkin pitää välivuoden ja opiskella kieliä, etenkin kun Martti Hahtola oli sanonut että kaikki opiskelukirjat biologialla olisi englanniksi. Lähdin siis Englantiin, Sandhurstiin, au-pairiksi ja muutaman kuukauden kuluttua puhuin jo lähes sujuvaa pardonia. Takaisin tultua oli tarkoitus opiskella ahkerasti mutta töiden ohella se vähän jäi ja aivan ekalla yrittämällä en yliopistoon päässyt. Buu. Mikkelin ammattikorkeaan Pikku-Marilla oli kuitenkin paikka ja vuoden opiskelinkin ympäristöteknologiaa. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa että linjalta valmistuttaisiin terveystarkastajiksi ja se homma ei lainkaan houkutellut. Etenkin kun olin omasta mielestäni ihan varmasti allerginen navetoille ja kumppareille. Valkoisten ja mustien pupusien risteyttäminen kuulosti huomattavasti hohdokkaammalle ja genetiikka muutenkin kuulosti dollareille. Jatkoin siis pääsykokeisiin lukua, tällä kertaa tosissani, ja seuraavalla yrittämällä paikka opintojen pariin heltisikin. Pikku-Mari muutti kimpsunsa ja kampsunsa Jyväskylään. Isi taisi ehdottaa MBA-opintoja Mikkelissä mutta oma suhtautumiseni taisi olla alla olevan kuvan tyylinen. Myöhemmin olen muutamaan otteeseen kieltämättä miettinyt että kannattiko...

Genetiikan opintoja ei Jyväskylässä varsinaisena pääaineena kuitenkaan ollut mutta tuolloin molekyylibiologian professorina toiminut Markku Kulomaa sai innostavalla ensimmäisellä luennollaan Pikku-Marin vakuutettua siitä että molekyylibiologia olisi parasta ikinä ja että tutkijan ura olisi juuri sitä mitä haluan. Sillä ekalla luennolla päätin siis myöskin että teen väitöskirjan. Erityisesti Markku Kulomaan performanssi ja havainnollistaminen solukalvon kanavista ja niiden toiminnasta luentosalin oven ja itsensä avulla jäi kovasti mieleeni. Elikkäs siis tällä tavoin Pikku-Marista tuli Molekyyli-Mari.

Huomenna kerron hei miksi suuntasin tautitutkimukseen!!

Aivan hullu viikko takana ja työt omalta osaltani jatkuu vielä huomenna mutta teille joilla on vapaa viikonloppu niin TGIF:tä vaan!!!! :D

-Mari

Maaginen numero 3

Kolomosessa mennää hei!! Tykkään tästä numerosta kolme. Se on kovin kätevä. 3 on labrassa monesti käytetty luku: lähes kaikki eksperimentit tehdään vähintään triplikaatteina. Joogassakin pyrin toistamaan kaiken vähintään kolme kertaa, esimerkkinä vaikkapa aurinkotervehdys: eka kerta vähän niinkuin harjoittelua ja tunnustelua, tokalla jo ehkä muistaa sekvenssin ja keskittyy tekniikkaan, kolmannella kerralla ensimmäisen ja toisen kerran harjoittelut sidotaan yhteen ja asanoissa pystyy kunnolla nautiskelemaan, hengittelemään ja kuuntelemaan niitä sisäisiä ääniä ja tuntemuksia.

Sitomisesta puheenollen, Tiedetuubin kemiallisesta joulukalenterista löytyi tänään arabikumi. Toinen sidosaine, jota leivonnassa kovasti hyödyksi käytetään ja joka on viime vuosien aikana aiheuttanut huomattavastikin puheenaihetta ja mielipide-eroja, on gluteeni. Gluteeni on siis vehnän, ohran ja rukiin sisältämien varastoproteiinien muodostama aine joka keliaakikolle aiheuttaa oireita ja keliakiaa sairastavan onkin gluteenia vältettävä. Paljon on puhuttu myös gluteenisensitiivisyydestä mutta käsittääkseni vakuuttavaa tieteellistä näyttöä tästä ei ole saatu. Myös vilja-allergiat voivat olla vatsavaivojen taustalla. Täältä löytyy muutamia hyviä blogikirjoituksia asiasta. Gluteeniton ruokavalio voi keliakiaa sairastamattomallekin olla toki hyvä ruokavalio mutta uskon että suurin vaikutus sillä on sen sen kautta, että yleensäottaen ruokavalio muuttuu parempaan suuntaan kun ei enää syödä niin paljon mm. kokouksissa tarjottuja pullia ja keksejä tai käydä pitsalla tai hampurilaisella. Gluteeni ei myöskään itsessään lihota. Oli keliakia tai ei, suosittelisin silti kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja nautiskelemaan monipuolisempaa ruokaa ja eat your veggies!! Kasvikset on niiiiiiin hyvästä!! :) Perunakin on kasvis, kokeile myös välillä sitä, turhaan demonisoitu on tuo pottu, minusta. Jos syö vaikka yhden pullan päivässä niin vastaavan määrän kaloreita tulee noin neljästä perunasta mikä on jo melko runsas annos.

Tip tap!!

-Mari

22 yötä ennee!

Tättärää!! Se olis ennee 22 yötä jouluun!! Joko jännittää? Molekyylitonttu olis pistänyt tilaukseen jo yhden joululahjan. Ei kerrota että mitä ja kelle mutta mainittakoon että se on jotain hyvin biologimaista, ylläri. Mutta mikä on kaikista ihaninta niin Molekyyli-Mari on ollut niiiiiiin kiltti että on jo saanut oman lahjansa!!! Tai siis se lahja odottaa hakijaansa. Hitsi ku näitä töitä on nyt ihan liikaa niin en pääse lahjapukettiani ehkä vielä tällä viikolla hakemaan. Ehkä. Hnnnnng.

Tiedetuubin kemiallisen joulukalenterin luukusta paljastui tänään parasetamoli. Vaikka oiva aine onkin ja mukavasti turruttaakin joulustressin aiheuttamaa päänsärkyä niin ajattelisin kuitenkin että miksi stressata kun joulunhan tulisi olla rauhoittumisen aikaa.

Parasetamolin molekyylirakenne Tiedetuubin joulukalenterista.

Parasetamolista aasinsiltana aspiriiniin, eli asetyylisalisyylihappoon, joka kiinnitti huomioni tässä muutama päivä sitten. Aspiriinista on yllättävän moneen; sitä on tulehduksen, säryn ja kuumeen hoidon lisäksi käytetty myös ehkäisemään veritulppia. Tutkimus joka kuitenkin herätti mielenkiintoni oli yhdistänyt salisyylihapon mm. Parkinsonin tautiin. Nähtäväksi jää voisiko näiden hypoteesien pohjalta aspiriinista kehitellä Parkinsonin taudille uutta lääkettä mutta tähän spekulointiin päädyttiin tutkimuksen tulosten kautta, joissa he olivat tutkineet salisyylihapon sitoutumiskumppaneita, eli niiku kenen kanssa se hengailee. Tutkimuksessa oli löydetty salisyylihapolle kamuksi GAPDH. Mistä Parkinsonin tauti tähän sitten tulee? No, erään Parkinsonin tauti -lääkkeen on todettu estävän GAPDH:n siirtymistä tumaan ja näin näiden asioiden välille oli saatu yhteys. Mikä minusta kuitenkin oli kovin mielenkiintoista, oli se, että he olivat tutkineet myös kahden lakritsissa esiintyvän komponentin ja GAPDH:n kumppanuutta ja osoittivat että nämä sitovat GAPDH:ta jopa tehokkaammin kuin salisyylihappo. Unohdan siis suklaat tänä jouluna, syön lakua!! :D Liiallisuuksiin ei kuitenkaan kannata mennä koska liiallinen lakritsin nauttiminen voi myös kohottaa verenpainetta, joka joulun aikaan saattaa muutenkin jo olla koholla...

Kuva Fazerin nettisivulta, kävin kurkkaamassa itselleni joululakritsit.

Tuttu geeni tuo GAPDH on labrasta varmaan myös monelle valkotakkiselle tutkijalle: se ilmentyy hyvin yleisesti (on ns. housekeeping gene) ja sitä käytetään monesti kontrollina eri eksperimenteille, joita en ala tässä sen enempää erittelemään.

Huomiseen tippitapit!

-Mari

Kuvan lähde ja löytyypä sieltä vähän lakritsitietoakin jos kiinnostelee: http://www.fazer.fi/tuotteet-ja-asiakaspalvelu/tuotemerkit/fazer-lakritsi/lakritsikasvi/

Joulukalenterin eka luukku

Heii!! Se olis kuulkaas joulukuu ja joulukalenterin ensimmäinen luukku!! Vaikkakaan Molekyyli-Marilla ei tänä jouluna joulukalenteria olekkaan. How sad!!! Ajattelin kuitenkin ilahduttaa teitä jakelemalla joka päivä jouluun saakka jotain kivaa luettavaa!! :D

Molekyyli-Mari ei ole yleensä innoissaan joulusta, koska Molekyyli-Mari ei syö kinkkua, jättää lahjojen hankinnan aina aivan liian viime tippaan ja rakkaus-eksperimenttikin on edennyt aikalailla odotetunlaisesti: jälleen on luvassa sinkkujoulu äitin ja isin riesana. Molekyyli-Mari on kyllä jo pidemmän aikaa pyytänyt Joulupukkelilta joululahjaksi poikaystävää jonka kainaloon käpertyä lampaantaljalle takkatulen loisteessa ja vaikka Molekyyli-Mari on ollut kuinka kiltti ja herttainen niin ei ole toivotunlaista joululahjaa tippunut. Molekyyli-Mari tyytyisi toki myös yksisarviseen mutta sitäkään ei ole näkynyt, mur. Joulun kunniaksi, ja tätä ikää tullessa joka vuosi lisää, ei se neitseellisesti alkunsa saanut poikalapsikaan olisi pahitteeksi (tyttökin käy, en ole kranttu). Tosin itseni kloonia en kuitenkaan toivoisi...

 

Grumpy Cat on Molekyyli-Marin idoli

Päivän piristykseksi kuitenkin Molekyyli-Mari löysi ehkä parhaan joulukalenterin ikinä: Tiedetuubin kemiallinen joulukalenteri!!! Tässä eka luukku, joka sisältää nippelinappelitietoa kynttilöistä ja erityisesti steariinista, mitä kynttilöissä ei ilmeisesti juurikaan nykypäivänä ole, vaan se on lähinnä parafiinia. Itselleni parafiini on tutumpi labrasta: kudosnäytteitä säilötään monesti parafiiniin ja omassa työssänikin on parafiinileikkeet tulleet tutuiksi. Että semmosta.

Takaste töiden pariin siitä, nähdään jälleen huomenna!! Tipetitap!

-Mari